Loppiaisen kotiseuturetkeilyä

Vapaapäivinä tehdään koirien kanssa piiiitkiä kiireettömiä lenkkejä lähiseutujen maastoihin. Mukana kulkee säänmukainen varustus, ja tänäänkin se oli tuultapitävä fleece koko porukalla sekä pientä naposteltavaa matkan varrelle. Loppiaisen lenkki suuntautui kävelyretkiemme kaukaisimpaan kolkkaan "kaukametsään", joka on suuri kaupunkimetsä parin-kolmen kilometrin päässä meiltä ja mieluisa rauhan tyyssija vuodenajasta toiseen.

Tai on ollut...

Lenkkiretket kaukametsäämme alkavat olla viimeisiä harvinaisia herkkuja. Tunnelma oli tänään hyvästelevä ja haikea, ja muisteltiin vuosien varsien helteisiä kesäretkiä, syyskirpakoita värivaelluksia ja vaaleanvihertäviä kevätkävelyjä satumetsässämme. Nimittäin näihin mainioihin lenkkimetsiimme rakennetaan uusi Leinelän kaupunginosa asuinalueineen ja kaupunkiratoineen.

Kun en ole mikään kaavojen tutkiskelija, tuli kaupungin suunnitelmat eteen muutama vuosi sitten vähän puun takaa (oikeastaan kirjaimellisesti) kun yhtenä kesäpäivänä tuttua lenkkipolkua tarpoessa metsätieni katkesi: tulevan Koivukylänväylän tieltä oli räjäytetty koko hieno lenkkipolkukallioni!

Järkyttävän huomion jälkeen on toki asiaan totuttu, ja parina viime vuotena ollaan vain seurattu kun metsä on kutistumistaan kutistunut raivausten tieltä. Jotenkin surettaa omien retkilenkkien lisäksi itse todella hienon metsän kohtalo, mutta toki ymmärrän, että kaupunki kasvaa ja ihmisille tarvitaan asuntoja. Marja-rata monikymmenvuotisen jahkailun jälkeen on tervetullutta infrastruktuuria nykymaailman menoon. Mutta että juuri mun metsä ; )...

Nuo meidän pojat eivät tainneet surra yhtään metsän aina vain lähemmäksi tulevia hakkuita emäntänsä lailla vaan jäätyneitä metsälätäköitään, joissa rospuuttoaikaan on niiiin mukava piehtaroida ja pärskytellä. Nyt ei äiskäkään komentanut yhtään että pois pojat jo sieltä...

Raivuuaukeita väistellessä tuli kuin tulikin vielä vanhan ajan tunnelma eteen: metsän keskelle oli ilmestynyt hauska lepopaikka kotarakennelmineen - ihan kuin keijut ja muut metsän kulkijat haluaisivat näyttää että täällä eletään vielä eikä väistytä!

Kotimatkalla tuttu metsäpolku katkesi taas, ei ihan vielä Leinelän kaupunginosan uusiin taloihin, mutta toisen metsänpuolen uudisrakennuksiin. Huh, kaupunki tosiaan kasvaa kuin sienet sateella...

Vaan asutaanhan me itsekin entisen idyllisen hevoshaan paikalla, kaunista niittyä siinä meni kun rakennettiin :D.

Laaban ja Rulle jaksoivat kolmituntisen kotiseuturetkeilyn jälkeen vielä riehua kepin päässä. Pakkasta ei ollut paljon, ja hyvin tarjettiin kotiin asti. Emmekä luovu vielä metsästämme : ).