Operaatio Luu

Laaban on ollut aina kova poika piilottamaan kaikki saamansa luut. Se ei niitä enää juurikaan syö, mutta sinnikkäästi jaksaa etsiä niille aina uudet piilopaikat säännöllisin väliajoin. Se ei ole ikinä aikaisemmin kiinnittänyt mitään huomiota pyykkikoriin, mutta nyt keksi sen ja huomasi, että sehän on kuin tehty luupiiloksi!

Ukkeli on huvittava, kun se alkaa piilottaa luitaan. Siitä näkee kilometrien päähän, että nyt on taas piilopaikat etsinnässä. Se liikkuu hyvin hitaasti ja varoen, pälyilee ympärilleen ja usein koettaa tassulla eri kohtia, ennen kuin laskee luun maahan/sohvan nurkkaan/mamman käsivarren ja mahan väliin tai vaikkapa yöllä jalkojeni viereen. Kun piilopaikka on valittu, alkaa sen piilottaminen: pentuja lähinnä ilmaa kauhottiin hartaasti pitkiäkin aikoja, nyt se pyrkii kyllä peittämään luun ihan oikeasti. Tähän toimeen kelpaavat tyynyt, lehdet, nenäliinat, vaatteet jne. Sitten 'rikospaikalta' livahdetaan nopeasti pois, edelleen pälyillen ympärilleen!

Ja aika useasti muutaman minuutin päästä luu pitää siirtää johonkin toiseen paikkaan ja koko rumba alkaa alusta...

(Tämä toinen paikka yleensä kyllä sitten kelpaa.)

Oravia pihapuussa

Rullen ihastuttava tyttöystävä Pilke

Rullukka sai mieleisen kutsun tulla leikkimään naapurin ihanaisen Pilke-westien kanssa. Rullella on tapana kaihoisasti kutsua viehkoa neitoa pihalta esiin Pilkkeen piha-aidan ohi mentäessä, ja nyt sai poika telmiä sydämensä kyllyydestä ihailemansa pienen Pilkkeen kanssa. Pussailtiin, kaulailtiin, telmittiin ja Rullen pää oli mennä sekaisin pienen Pilkkeen tahdissa.

Kaverukset nauttivat kyläilystä joka solullaan, ja vain kuuma päivä alkoi vähän verottaa mukavaa leikkiä.

Pilke on puolitoista vuotias aivan ihana tyttö ja Rulle on melkoisen otettu leikkikaveristaan.

Meidän äijänköriläs antautuu täysin pienelle ystävälleen. Melkoisen hellyyttävää katsottavaa <3.>

Rullen uusi menopeli

Tämän kesän suunnitelmissa oli matkailla fillarilla kotiseutumaisemissa ja siihenhän tarvittiin sitten myös koiralle menopeli. Kätevänä Tee-se-itse-miehenä Rullen isäntä väkäsi osin itse koiralle kelvolliset wagonit. Koeajo tehtiin heti kun kärryt olivat valmiit (lukuunottamatta suojakangasta joka on vielä työn alla ;).
Tässä ollaan valmiina lähtöön kotipihalla. Rulle on odottavalla kannalla.
Ja tässä määränpää, tuttu joenvarsi, johon poljettiin muutama kilometri. Koiruus hyppäsi kärryistä suoraa päätä jokeen. Mahtoiko kärrykyyti olla niin kamalaa, että vapaus kun koitti, oli vauhti hirmuinen!

Matkalla joelle koira päästi sellaisen repertuaarin ääniä ettei ole moista kuultu. Ajoittain pää punaisena jatkettiin sitkeenä matkaa. Rulle kommentoi sekä kyytiä, ohikulkijoita että outoa menoa, mutta mikä pääasia: HÄNTÄ HEILUI JULMETUSTI :)). Ei paha, ja jos noi sikaääntelytkin loppuisivat harjoittelun ja ajan myötä...

Uintireissun ja kuivattelujen jälkeen matka jatkui kotiinpäin. Taas sama kommentointi peräkärrystä, mutta jo oli pari sekuntia hiljaistakin menoa!

Tämmöistä se meno on, ja yllättävän kevyt on polkea. Kunhan meidän pieni possu tottuisi kulkemaan kärryssä ilman suurimpia kiljumiskohtauksia ;)).

Suomenlinnassa

Kesäisen aurinkoisena lauantaina päätettiin lähteä Rullen kanssa Suomenlinnaan. Ja kappas, niin oli moni muukin päättänyt! Lauttajonossa meni parin lautan verran, mutta ei hätää. Rulle liikuskeli ihmismassan seassa reippaana ja ujostelematta, häntä pystyssä. Pahimmassa ruuhkassa pieni koira pääsi aina kätevästi kainaloon.

Rulle tomerana lautalla.

Perille päästyä katsastettiin heti komeat merimaisemat.

Maisemien katselun välissä pääsivät sekä isäntäväki että Rulle nauttimaan virvokkeita mukavan suojaisassa terassipihassa. Onpa ihanaa kun koiran kanssa voi hengähtää kuumana kesäpäivänä yhdessä tuumin.

Rulle löysi toisenkin nautiskelupaikan. Hei tänne kanssa!

Matka jatkui saaren pohjoisosiin, jossa Rulle pääsi ihmettelemään vanhoja järeitä tykkejä.

Tuli heelerillekin väsy loppumatkasta, eikä ihme -useampi tunti takana raikasta meri-ilmaa, iloisia ihmisiä ja uusia koiratuttavuuksia.

Tulomatkalla pysähdyttiin vielä mantereelle syömään ennen kotimatkaa, ja jälleen pikkukoiramme sai tervetulotoivotukset terassille kanssamme. Hienoa, kesäinen Helsinki on välillä oikein kiva paikka, myös meille koiraperheille!

Juhannuskuvia

Hieman jälkijunassa pari kuvaa juhannukselta. Laabanin kaverina meillä olis hoidossa ihastuttava ja tomera Lyyli-sisko. Sisarukset jaksavat edelleen ihastuttaa ja ihmetyttää samanlaisilla eleillä ja ilmeillä. Molemmat ovat myös kovia luimistelijoita, hännät heiluu samassa kaaressa, nenä liikkuu samassa tahdissa ja huulet mutristuvat samoihin asentoihin. Puhumattakaan muusta kropasta! Kuin kaksi marjaa, harmi kun sitä ei saa tallennettua niin hyvin kuviin.

Laaban odottaa kiinnostuneena ja Lyyliä ei huvittaisi poseerata. Kuului kummia ääniä, molemmat katsovat samalla ilmeellä yhtä huolestuneena äänien aiheuttajaa!

Lyylilläkin alkoi jo häntä heilua, kun päästi posettamaan itsekseen kameralle.

Laabanin mielestä kaltevalla kalliolla käsky "maahan" tarkoittaa sitä, että selkäranka on suorassa linjassa ja oikeassa kulmassa maahan nähden.

Toinen kuva samasta tilanteesta. Pikkumies odotti sinnikkäästi tuossa asennossa vapautusta. Ja täysin tyytyväisenä, häntä heilui tuttuun tahtiin.

Tämä kuva lähti kasvattajallekin juhannustervehdykseksi. Loisto Lyyli ja Laulava Laaban nautiskelivat odotettua kuivemmasta juhannuskelistä.

Vielä on Laabanin synttärikuvat ja tokokuvat julkaisematta, ehkä nekin ehtisi vielä jossain välissä...

Ihanat koirat rannalla

Ihanat koirat ja ihanainen tyttö meren äärellä.

Keppi on parasta mitä koira tietää. Sitä ei säästellä :D.

Koira on terve kun se leikkii, vakuuttavat väsymättömät vesiheelerit. Yhä vain syvemmälle, jopa polvenkorkeudelle saakka! Kohta siintää jo aava ulappa.

Ei kai me vielä lähdetä!