Operaatio Luu

Laaban on ollut aina kova poika piilottamaan kaikki saamansa luut. Se ei niitä enää juurikaan syö, mutta sinnikkäästi jaksaa etsiä niille aina uudet piilopaikat säännöllisin väliajoin. Se ei ole ikinä aikaisemmin kiinnittänyt mitään huomiota pyykkikoriin, mutta nyt keksi sen ja huomasi, että sehän on kuin tehty luupiiloksi!

Ukkeli on huvittava, kun se alkaa piilottaa luitaan. Siitä näkee kilometrien päähän, että nyt on taas piilopaikat etsinnässä. Se liikkuu hyvin hitaasti ja varoen, pälyilee ympärilleen ja usein koettaa tassulla eri kohtia, ennen kuin laskee luun maahan/sohvan nurkkaan/mamman käsivarren ja mahan väliin tai vaikkapa yöllä jalkojeni viereen. Kun piilopaikka on valittu, alkaa sen piilottaminen: pentuja lähinnä ilmaa kauhottiin hartaasti pitkiäkin aikoja, nyt se pyrkii kyllä peittämään luun ihan oikeasti. Tähän toimeen kelpaavat tyynyt, lehdet, nenäliinat, vaatteet jne. Sitten 'rikospaikalta' livahdetaan nopeasti pois, edelleen pälyillen ympärilleen!

Ja aika useasti muutaman minuutin päästä luu pitää siirtää johonkin toiseen paikkaan ja koko rumba alkaa alusta...

(Tämä toinen paikka yleensä kyllä sitten kelpaa.)