Kotipuuhia ja makoisia unia

Syksy etenee ja mitä pimeämmäksi päivä muuttuu, sitä enemmän pienet pojat puuhailevat sisätiloissa. Pihalla käydään kääntymässä, kun kesällä siellä viihdyttiin vahtimassa alvariinsa normilenkkien ohella. Leluja ja luita kuluu isot kasat, pitäähän sitä puuhaa olla rospuuttoaikanakin.

Lelun loppu lähestyy.

Laaban hengailee mielellään äiskän ja tietokoneen välissä.

Uskottava turvakoiramme Rulle väijyssä.

Pojat saivat uudet samanlaiset pedit ja niissä nukutaan koiranunta kerällä ja vierekkäin. On se kumma että mitä pienempi peti, sitä makoisammat unet!

Verijälkeä

Laaban yllätti kantamalla sinnikkäästi sorkkaa pitkiä matkoja ja hautaamalla sen lopuksi maahan (mamma tosin kävi hakemassa sorkan talteen seuraavaa kertaa varten...). Edellisellä kerralla se tyytyi piehtaroimaan sorkan päällä - mitä se tosin teki tälläkin kertaa - mutta ei kokenut tarpeelliseksi esitellä löytyään muille. Laaman jäljesti vuoden tauosta huolimatta rauhallisesti ja määrätietoisesti. Se kadotti jäljen toisella makauksella kerran, mutta teki aktiivisesti töitä löytääkseen jäljen uudestaan eikä minun tarvinnut auttaa sitä ollenkaan, vaan se löysi jatkon taas itsenäisesti.

Lisää kuvia Keiko-kelpien ja Laaban-heelerin jälkireissusta löydät täältä: http://picasaweb.google.com/AnniinaKorut/Verijalkea#

Mukana seikkaili Laabanin kelpiekaveri Keiko, joka teki elämänsä ensimmäisen jäljen. Keiko sai tahattomasti vähän haasteellisemman jäljen, kun sen varrelta löytyi jäniksenkäpälä! Se oli jyrsityn näköinen ja ihan jäässä. Käpälä heitettiin vain pois ja Keiko pystyi irroittamaan ajatuksensa siitä ja jatkoi verijäljen ajoa. Vähän epäröi ja mamman piti auttaa, mutta ensikertalaiseksi mukavaa menoa! Se oli myös liikuttavan innoissaan löydöstään: piehtaroi sorkan päällä, kantoi ja sitä etsi sille piilopaikkaa Laabanin tavoin. Kyllä siitä hyvä jälkikoira tulee! ;)

Rulle agilityn lumoissa

Rullen agilitytreenit loppuivat tältä syksyltä treeniryhmän loppukisaan. Henkilökohtainen valmentajansa Ansku kuvasi Rullen puomisuoritusta näin:

"Rulle näytti, miten suoritetaan puomi viidessä minuutissa ryömien".

:DDD Rulle jos kuka osaa mietiskellä matkalla...

Toki Rullella oli hyvätkin hetkensä. Ja pääasia on, että koira nauttii täydellä sydämellä harrastuksestaan <3, eli elää kentällä Anskun sanoin "ihan fiilareissa".

Rullen A-este menee sutjakasti:

Alas tullaan myös ja vauhdilla:

Huomioi tarkka tutka tarkettiin.

Syksy on saapunut, ja Rulle odottaa seuraavaksi yhdistyksen agilitypäivän suomia vinkkejä -myös puomisuorituksiin ;).

Lisää paimennusta

Hienoja Terhin jakamia kuvia paimennuspäivästä:

Pikkupaimenet

Rulle ja Laaban paimentamassa

Pienet karjakoiramme pääsivät kokeilemaan ikiaikaisia geenejään aitojen lampaiden ja mullikoiden pariin. Paimentaminen oli melkoinen kokemus sekä emännille (aitoja laitakaupungin tyttöjä :) että koirille, joista paljastui todellisia pieniä sisäisiä paimentajia.

Alkuun Rullen taidonnäyte Anskun ottamassa videoclipissä. (Anskun toisessa kädessä hihnan päässä intoilee Laaban, joka mielii mukaan lampaita jahtaamaan ;).

Rulle paimentaa

Se pieni piste on Rulle, jonka back-uppina toimii tilan ammattilainen Sven-bordercollie. Rulle intoutui lampaista lopuksi liikaakin: poika kuumui niin, että lampaiden nilkat olivat jo vaarassa...

Laaban aloittaa lampaisiin tutustumisen. Selvää kiinnostusta ilmassa...
                                    

Rullen ensikosketus paimennettaviinsa. Hyvin mielenkiintoista. Lähtisivätkö nuo leikkiin?

Rulle innostuu.

Mollan paimennusta.

Rullen tuijotus hienon paimennuksen jälkeen. Oikeita otteita...

... kunnes lampaat muuttuvatkin kavereiksi!

Laaban paimentaa.

Kunnes päättä välillä vähän rentoutua...

ja rentoutua...

Hei tulisitko jo, lampaat odottavat...

Paimennuksessa siirryttiin nautoihin eli mullikoihin. Ansku ja Laaban lähtevät pitämään pojat kasassa.

Rulle mullikoiden perässä.

Mollan ja Rullen saumaton yhteistyö (Rullen etenkin eli saumaton mielenkiinto Mollaan) on ajanut naudat melko kauas.

Ansku karjatyttö ;D

Mahtavaa ja mieleenpainuvaa menoa pienten paimenpoikien ja -tyttöjen kanssa. Siellä se heräsi se paimen vähän meissä jokaisessa mahtavassa maaseudun ilmapiirissä, keskellä luonnontuotteita!

Laaban ihmettelee ääniä

Katselimme Laabanin kanssa Eläinsairaalaa. Laabania ihmetytti kovasti lajitoverin kiljuminen. Ukkeli paheksui tilanteen ylidramatisointia, kynsiähän siltä vain leikattiin!



Laaban on kovapoika keikuttelemaan päätään ihmeellisten äänien kohdalla. Se on niin sööttiä!

Sikahieno possu!

Heeler-leirillä vieraillut uskollinen puotikoira Rulle kävi melko lähellä uutta ihmetyksenaihetta, minipossua. Ensin katseltiin kaukaa, sitten mentiin rohkeasti lähemmäksi. Possu ei päivälliseltään edes huomannut ylen uteliasta pikku heeleriä.

Rulle mahdollisesti mietti, että olisko tuosta painikaveriksi :D.