Koirien kujeita

Pihapuuhastelua ja leppoisaa lokoilua

2010-06-06T06:46:00.000-07:00

Pojat saivat kotipihalle hyppyesteen ja järjestäytyivät heti riviin treenaamaan. Pienelle Iksulle este ja putki olivat uusia ihmetyksiä, mutta isompien perässä mallia ottamalla hypyt ja putkeenjuoksu (aina silloin tällöin) sujuivat häneltäkin mallikkaasti :).

Pitäskös nikkaroida A-este seuraavaksi.

Tästä pojat tykkää!

Rulle kaivoi hienon kuopan johon pikkuveikka teki valtauksen. Rulle tuumii, että hei mun kuoppa!

Ansaittu lepohetki auringossa.

Heelerikavereita moikkaamassa

2010-05-29T13:53:00.000-07:00

Iksu-pienokainen oli tapaamassa ensimmäistä "virallista" kertaa heelerikavereita Tuomarinkartanon koirapuistossa. Ilma näytti sadetta, mutta kuivana selvittiin, mitä nyt kura lensi. Iksua alussa tuntui vähän jännäävän uusi tilanne, mutta äkkiä poikanen pääsi tunnelmaan kiinni. Veli-Onnin kohdatessaan oli pojilla jo jotain painavaa sanottavaa toisilleen :). Rullenkin piti mahtailla muille vähän isommille kavereilleen, laantui onneksi saadessaan kerrottua että hän tuli paikalle.

Budda, Nemo, Rulle, Lassi ja Iksu, joka on tulossa tsekkaamaan onko kameran naru tallessa.

Komea rivi, heelerin tarkkaavaisuus on huippuluokkaa jos on epäilys että nameja olisi saatavilla.

Eppu ja Iksu. Iksu on komeassa näyttelyasennossa ;).

Iksu haastaa Eppua leikkimään.

Leikkiä leikkiä...

Rullella ja Buddalla oli hienot painit keskenään.

Kotipihalla jo aurinko paistoi. Vielä otettiin hepuleita vastajyystetyllä nurmikolla. Mummeli-Cookiekin saatiin salaa kuvaan.

Onni-veljeä en onnistunut saamaan kelvollisesti kuvaan, ja nämä muutkin otokset on vähän miten sattuu. Unohtui taas väärät asetukset tilanteeseen nähden...

Kuoppakausi avattu

2010-05-23T10:49:00.000-07:00

Laaban, Rulle ja piskuinen Iksu polskivat tänään alkukesän ensimmäiset hiekkakuoppauintinsa. Rullen ja Iksun käytyä jo heittämässä talviturkkinsa helteillä Vantaaseen, ja Laamanninkin vedettyä jo ensivedot meressä, pääsivät koirat läträämään oikein kunnolla keskenään matalalle kuopalle. Kuoppa oli talven jäljiltä hieman laajentunut, eikä kirkkaasta pohjaannäkyvästä vedestä ollut tietoakaan. Eipä tuntunut haittaavan!

Pärskeet vaan käy, ja Iksu yrittää pysyä isompiensa perässä.

Märkä Iksu.

Yleinen joukkokohtaus rannalla. Iksu ui tällä kertaa vain käsipohjaa, odotellen rantavedessä että keppi tuodaan hänelle.

Väliin rantaleikkejä.

Taas mennään. Rulle se on kova poika noutamaan, eikä väsy ikinä :).

Uinnin jälkeen metsälenkki.

Ja turkin kuivatusta.

Toivottavasti kesä tuo paljon lisää yhtä mukavia kesäpuuhia!

Iksu -pieni ihme muutti meille!

2010-05-10T12:16:00.000-07:00

Niin siinä kävi, että Marjon ja Mollan pienistä ihmeistä yksi muuttikin meille. Ikaroksesta eli Iksusta tuli Laabanin ja Rullen pikkuveli. Ihmeiden aika ei ole ohi, tavataan sanoa tapauksessa, jolloin uusi perheenjäsen ei ole lainkaan suunniteltu, mutta sitäkin tervetulleempi :).

Laaban, Iksu ja Rulle -heeleriveljekset.

Rulle ja Iksu päiväunilla Iksun ollessa vielä ihan pieni.

Iksu 13 viikkoa uudessa kodissaan.

Koti on koirien puuhamaa, ja Iksu viihtyy erityisesti lelukopassa.

Myös lelukoppa saa kyytiä.

Pikku-ukko tutkii ihan joka paikan.

Väsyhän se tulee pienelle vilkkaalle miehelle väkisinkin.

Tervetuloa pieni valloittava Iksu joukkoomme!

Pienten ihmeitten päivä

2010-03-14T07:19:00.000-07:00

Rulle ja Laaban virkasiskonsa Oman kanssa pääsivät pentutaloon sosiaalistamaan ja sosiaalistumaan. Koiruudet menettivät täysin sydämensä pienille ihmeille. Mollan tenavat olivat täyttämässä kuutta ikäviikkoaan ja vilske talossa oli ajoittain hurja.

Rullen iso kuono pienten tassujen käsittelyssä.

Ronja, Rulle ja Oma tutustumassa pikkuisiin.

Pentu piilosilla...

... ottamassa välillä vähän omaa tilaa. Seurustelu on rankkaa puuhaa ja pienenä pääsee vielä paikkoihin mihin isommat suurine kuonoineen eivät yletä.

Jos koirat ovat ihmeissään, on emäntä ihan lääpällään. Molla-emä nukkuu kaikessa rauhassa sohvallaan.

Oma ottaa aikalisää pieni tyttönen vierellään.

Sukat varpaineen ovat otollisia kohteita pikku naskaleille.

Oma ja Rulle yksissä tuumin tarkastelemassa pientä menijää.

Iso ja pieni kohtaavat. Rullesta paljastui loistava leikkisetä!

Tenavat olivat rohkeita ja reippaita pieniä heelerinalkuja, isompia ei kumarreltu vaan kimppuun käytiin, mitä pienillä tassuilla vain ylettyi. Rulle ei lakannut ihmettelemästä pieniä ystäviään, ja pentujen nukkuessa aitauksessaan käytiin ahkerasti tarkistamassa tilanne aidan takaa. Äippä on niin ylpeä pienistä suurista pojistaan, jotka kaikin tavoin hellästi osasivat pienempiään ihmetellä.

Sydäntalven lumilla

2010-01-31T14:17:00.000-08:00

Rulle ui koiraa kinoksissa.

Tähtäin tuonne.

Rulle löytää lumen keskeltä puiston portin.

Puistossa kirmaillaan sen minkä jaloista lähtee.

Kotikatu on saanut kunnon lumipeitteen.

Kotiportilla parta huurteessa.

Rulle 3 v

2010-01-25T10:59:00.000-08:00

Rulle vietti synttäreitään Laabanin ja Lyylin seurassa. Kamalia salamalla otettuja kuvia, valitan. :)

Joukkio odottaa, kun otetaan perinteinen synttäripose.

Laaban alkaa näyttää samalta, kun jouluaattona. Olisikohan kaverilla kuitenkin parempaa?

Rulle söi jättiannoksensa hitaasti nautiskellen.

Lyyli piti vähän enemmän kiirettä.

Perinteikkäästi Laaban tuli tsekkaamaan, että sankarin lautanen on varmasti tyhjä...

Rulle 3 v

2010-01-24T04:40:00.000-08:00

Rulle on ehtinyt jo miähen ikään. Tammikuun 21. pv tuli kolme vuotta täyteen!

Rulle oli varsinaisena merkkipäivänään matkoilla eli Laabanin hoidossa. Siellä nautittiin kakkukahvit synttärivieraiden kera. Kotiin saapuessaan avasi Rulle Laabanin avustuksella synttärilahjansa, joka sisälsi -yllätys yllätys, samanlaisen kestosuosikkilelun kuin vuosi sitten saamansa. Vanhan riekaleet heitettiin pois ja pojat pääsivät suolestamaan täysillä uutta. Tuntui olevan hauskaa äänistä ja eleistä päätellen.

Rullen kotiväki toivottaa myös velipoika Sisulle onnea syntymäpäivän johdosta. Toivottavasti nakkikakku maistui :).

Talvisia iloja, lumisia lenkkejä

2010-01-16T11:35:00.000-08:00

Talvi on hellinyt meitä mahtavilla maisemilla ja runsailla lumilla, ajoittain pirteähköillä pakkasilla. Keleissä ei ole ollut huomauttamista, pakkasherra lumipyryineen saa vastakin vierailla, näin koiraulkoilun näkökannalta kun katsotaan. (Työmatkanäkökulma on eri... ;).

Ulkoilureiteille ilmestyneistä vauhtiurista on selviydyttävä metsään, jossa onneksi käy muitakin koiraihmisiä avaamassa hienot polut taivaltaa rauhassa.

Heelerit usein kulkevat valmiita polkuja, mutta tarvittaessa hyppäävät hankeenkin.

Kuulostellaan talvimetsän ääniä.

Polulta on poikettu.

Valloitimme paikallisen harjun.

Laaban leikkii kuollutta.

Rulle tarkastelee tiluksiaan.

Kotipihalla on luupiiloja, joita etsitään vuoron perään.

Taas löytyi toisen piilottama jäätynyt sorkka, jee.

Sydäntalvella on ehditty käymään jo parissakin heelertapaamisessa.

Toisella kertaa oli Rullen ihmetyksen aiheena iloinen ja reipas pentuheeleri.

Tässä Rullen kestoihastus Molla ravistelemassa.

Heelertapaamisissa tapaa mukavia tyttöjä, tykkää sekä emäntä että koiransa.

Pikku hiiluri tekee mutkaa umpihangessa ja nuolaisee välillä kuononpään puhtaaksi lumesta.

Talvi on ihanaa!

Laabanin jouluahdistus

2009-12-27T08:00:00.000-08:00

Pukki toi pikkupaketit Laabanille ja Rullelle. Kuvasarja kertoo, että Laabania ahdistaa...

Laaban ei näytä oikein tyytyväiseltä pakettiinsa.

Ei oikein tämäkään tunnu nappaavan.

Rulle puolestaan availee innoissaan omia pakettejaan.

Laaban tykkää että onpas kerrassaan surkeita lahjoja.

Nyt rupeaa selviämään Laabanin ahdistus: kaverilla näyttäisi olevan paremmat lahjat!

No ihan selvästi!

Tuon kun saisi vielä napattua. Täytyypä tarkkailla tilannetta.

Laabania lohdutetaan, että naapurilla on kylläkin ihan samanlaiset lahjat.

Onneksi Laabanin ahdistus oli ohimenevää sorttia ja joulunvietto jatkui pakettien avaamisen jälkeen sulassa sovussa pakettien sisällöstä nauttien.

Hyvää joulua!

2009-12-20T07:54:00.000-08:00

Tässä kuullostellaankin jo, olisiko tontut liikkeellä tarkkailemassa kilttejä koiria :)

Jouluvalmisteluja

2009-12-14T10:33:00.000-08:00

Rullen jouluvalmistelut alkavat possupiparimaistiaisilla.

Possupiparien jälkeen paistetaan heeleripipareita.

Heelerit maistuvat heelerille.

Joulunalusviikkoja vietetään massu täynnä maistiaisia.

Kolmen heelerin onni

2009-12-01T13:07:00.000-08:00

Heelerit ovat skarppia väkeä.

Kun heitä pyytää riviin, niin tässä on tulos. No problems.

Arki-iltaa sulostutti hetken ajan kolme komeaa heeleriä. Vasemmalla Laaban, keskellä Rullukainen ja oikealla vieraileva tähti Laabanin sisko Lyyli.

Kotipuuhia ja makoisia unia

2009-11-09T12:15:00.000-08:00

Syksy etenee ja mitä pimeämmäksi päivä muuttuu, sitä enemmän pienet pojat puuhailevat sisätiloissa. Pihalla käydään kääntymässä, kun kesällä siellä viihdyttiin vahtimassa alvariinsa normilenkkien ohella. Leluja ja luita kuluu isot kasat, pitäähän sitä puuhaa olla rospuuttoaikanakin.

Lelun loppu lähestyy.

Laaban hengailee mielellään äiskän ja tietokoneen välissä.

Uskottava turvakoiramme Rulle väijyssä.

Pojat saivat uudet samanlaiset pedit ja niissä nukutaan koiranunta kerällä ja vierekkäin. On se kumma että mitä pienempi peti, sitä makoisammat unet!

Verijälkeä

2009-10-30T17:10:00.000-07:00

Laaban yllätti kantamalla sinnikkäästi sorkkaa pitkiä matkoja ja hautaamalla sen lopuksi maahan (mamma tosin kävi hakemassa sorkan talteen seuraavaa kertaa varten...). Edellisellä kerralla se tyytyi piehtaroimaan sorkan päällä - mitä se tosin teki tälläkin kertaa - mutta ei kokenut tarpeelliseksi esitellä löytyään muille. Laaman jäljesti vuoden tauosta huolimatta rauhallisesti ja määrätietoisesti. Se kadotti jäljen toisella makauksella kerran, mutta teki aktiivisesti töitä löytääkseen jäljen uudestaan eikä minun tarvinnut auttaa sitä ollenkaan, vaan se löysi jatkon taas itsenäisesti.

Lisää kuvia Keiko-kelpien ja Laaban-heelerin jälkireissusta löydät täältä: http://picasaweb.google.com/AnniinaKorut/Verijalkea#

Mukana seikkaili Laabanin kelpiekaveri Keiko, joka teki elämänsä ensimmäisen jäljen. Keiko sai tahattomasti vähän haasteellisemman jäljen, kun sen varrelta löytyi jäniksenkäpälä! Se oli jyrsityn näköinen ja ihan jäässä. Käpälä heitettiin vain pois ja Keiko pystyi irroittamaan ajatuksensa siitä ja jatkoi verijäljen ajoa. Vähän epäröi ja mamman piti auttaa, mutta ensikertalaiseksi mukavaa menoa! Se oli myös liikuttavan innoissaan löydöstään: piehtaroi sorkan päällä, kantoi ja sitä etsi sille piilopaikkaa Laabanin tavoin. Kyllä siitä hyvä jälkikoira tulee! ;)

Rulle agilityn lumoissa

2009-10-07T13:27:00.000-07:00

Rullen agilitytreenit loppuivat tältä syksyltä treeniryhmän loppukisaan. Henkilökohtainen valmentajansa Ansku kuvasi Rullen puomisuoritusta näin:

"Rulle näytti, miten suoritetaan puomi viidessä minuutissa ryömien".

:DDD Rulle jos kuka osaa mietiskellä matkalla...

Toki Rullella oli hyvätkin hetkensä. Ja pääasia on, että koira nauttii täydellä sydämellä harrastuksestaan <3, eli elää kentällä Anskun sanoin "ihan fiilareissa".

Rullen A-este menee sutjakasti:

Alas tullaan myös ja vauhdilla:

Huomioi tarkka tutka tarkettiin.

Syksy on saapunut, ja Rulle odottaa seuraavaksi yhdistyksen agilitypäivän suomia vinkkejä -myös puomisuorituksiin ;).

Lisää paimennusta

2009-09-24T14:59:00.000-07:00

Hienoja Terhin jakamia kuvia paimennuspäivästä:

Pikkupaimenet

Rulle ja Laaban paimentamassa

2009-09-23T14:41:00.000-07:00

Pienet karjakoiramme pääsivät kokeilemaan ikiaikaisia geenejään aitojen lampaiden ja mullikoiden pariin. Paimentaminen oli melkoinen kokemus sekä emännille (aitoja laitakaupungin tyttöjä :) että koirille, joista paljastui todellisia pieniä sisäisiä paimentajia.

Alkuun Rullen taidonnäyte Anskun ottamassa videoclipissä. (Anskun toisessa kädessä hihnan päässä intoilee Laaban, joka mielii mukaan lampaita jahtaamaan ;).

Rulle paimentaa

Se pieni piste on Rulle, jonka back-uppina toimii tilan ammattilainen Sven-bordercollie. Rulle intoutui lampaista lopuksi liikaakin: poika kuumui niin, että lampaiden nilkat olivat jo vaarassa...

Laaban aloittaa lampaisiin tutustumisen. Selvää kiinnostusta ilmassa...

Rullen ensikosketus paimennettaviinsa. Hyvin mielenkiintoista. Lähtisivätkö nuo leikkiin?

Rulle innostuu.

Mollan paimennusta.

Rullen tuijotus hienon paimennuksen jälkeen. Oikeita otteita...

... kunnes lampaat muuttuvatkin kavereiksi!

Laaban paimentaa.

Kunnes päättä välillä vähän rentoutua...

ja rentoutua...

Hei tulisitko jo, lampaat odottavat...

Paimennuksessa siirryttiin nautoihin eli mullikoihin. Ansku ja Laaban lähtevät pitämään pojat kasassa.

Rulle mullikoiden perässä.

Mollan ja Rullen saumaton yhteistyö (Rullen etenkin eli saumaton mielenkiinto Mollaan) on ajanut naudat melko kauas.

Ansku karjatyttö ;D

Mahtavaa ja mieleenpainuvaa menoa pienten paimenpoikien ja -tyttöjen kanssa. Siellä se heräsi se paimen vähän meissä jokaisessa mahtavassa maaseudun ilmapiirissä, keskellä luonnontuotteita!

Laaban ihmettelee ääniä

2009-09-04T03:58:00.000-07:00

Katselimme Laabanin kanssa Eläinsairaalaa. Laabania ihmetytti kovasti lajitoverin kiljuminen. Ukkeli paheksui tilanteen ylidramatisointia, kynsiähän siltä vain leikattiin!

Laaban on kovapoika keikuttelemaan päätään ihmeellisten äänien kohdalla. Se on niin sööttiä!

Sikahieno possu!

2009-08-31T12:32:00.000-07:00

Heeler-leirillä vieraillut uskollinen puotikoira Rulle kävi melko lähellä uutta ihmetyksenaihetta, minipossua. Ensin katseltiin kaukaa, sitten mentiin rohkeasti lähemmäksi. Possu ei päivälliseltään edes huomannut ylen uteliasta pikku heeleriä.

Rulle mahdollisesti mietti, että olisko tuosta painikaveriksi :D.

Operaatio Luu

2009-08-21T02:12:00.000-07:00

Laaban on ollut aina kova poika piilottamaan kaikki saamansa luut. Se ei niitä enää juurikaan syö, mutta sinnikkäästi jaksaa etsiä niille aina uudet piilopaikat säännöllisin väliajoin. Se ei ole ikinä aikaisemmin kiinnittänyt mitään huomiota pyykkikoriin, mutta nyt keksi sen ja huomasi, että sehän on kuin tehty luupiiloksi!

Ukkeli on huvittava, kun se alkaa piilottaa luitaan. Siitä näkee kilometrien päähän, että nyt on taas piilopaikat etsinnässä. Se liikkuu hyvin hitaasti ja varoen, pälyilee ympärilleen ja usein koettaa tassulla eri kohtia, ennen kuin laskee luun maahan/sohvan nurkkaan/mamman käsivarren ja mahan väliin tai vaikkapa yöllä jalkojeni viereen. Kun piilopaikka on valittu, alkaa sen piilottaminen: pentuja lähinnä ilmaa kauhottiin hartaasti pitkiäkin aikoja, nyt se pyrkii kyllä peittämään luun ihan oikeasti. Tähän toimeen kelpaavat tyynyt, lehdet, nenäliinat, vaatteet jne. Sitten 'rikospaikalta' livahdetaan nopeasti pois, edelleen pälyillen ympärilleen!

Ja aika useasti muutaman minuutin päästä luu pitää siirtää johonkin toiseen paikkaan ja koko rumba alkaa alusta...

(Tämä toinen paikka yleensä kyllä sitten kelpaa.)

Oravia pihapuussa

2009-08-13T14:23:00.000-07:00

Rullen ihastuttava tyttöystävä Pilke

2009-08-07T14:13:00.000-07:00

Rullukka sai mieleisen kutsun tulla leikkimään naapurin ihanaisen Pilke-westien kanssa. Rullella on tapana kaihoisasti kutsua viehkoa neitoa pihalta esiin Pilkkeen piha-aidan ohi mentäessä, ja nyt sai poika telmiä sydämensä kyllyydestä ihailemansa pienen Pilkkeen kanssa. Pussailtiin, kaulailtiin, telmittiin ja Rullen pää oli mennä sekaisin pienen Pilkkeen tahdissa.

Kaverukset nauttivat kyläilystä joka solullaan, ja vain kuuma päivä alkoi vähän verottaa mukavaa leikkiä.

Pilke on puolitoista vuotias aivan ihana tyttö ja Rulle on melkoisen otettu leikkikaveristaan.

Meidän äijänköriläs antautuu täysin pienelle ystävälleen. Melkoisen hellyyttävää katsottavaa <3.>

Rullen uusi menopeli

2009-07-26T14:09:00.000-07:00

Tämän kesän suunnitelmissa oli matkailla fillarilla kotiseutumaisemissa ja siihenhän tarvittiin sitten myös koiralle menopeli. Kätevänä Tee-se-itse-miehenä Rullen isäntä väkäsi osin itse koiralle kelvolliset wagonit. Koeajo tehtiin heti kun kärryt olivat valmiit (lukuunottamatta suojakangasta joka on vielä työn alla ;).
Tässä ollaan valmiina lähtöön kotipihalla. Rulle on odottavalla kannalla.
Ja tässä määränpää, tuttu joenvarsi, johon poljettiin muutama kilometri. Koiruus hyppäsi kärryistä suoraa päätä jokeen. Mahtoiko kärrykyyti olla niin kamalaa, että vapaus kun koitti, oli vauhti hirmuinen!

Matkalla joelle koira päästi sellaisen repertuaarin ääniä ettei ole moista kuultu. Ajoittain pää punaisena jatkettiin sitkeenä matkaa. Rulle kommentoi sekä kyytiä, ohikulkijoita että outoa menoa, mutta mikä pääasia: HÄNTÄ HEILUI JULMETUSTI :)). Ei paha, ja jos noi sikaääntelytkin loppuisivat harjoittelun ja ajan myötä...

Uintireissun ja kuivattelujen jälkeen matka jatkui kotiinpäin. Taas sama kommentointi peräkärrystä, mutta jo oli pari sekuntia hiljaistakin menoa!

Tämmöistä se meno on, ja yllättävän kevyt on polkea. Kunhan meidän pieni possu tottuisi kulkemaan kärryssä ilman suurimpia kiljumiskohtauksia ;)).

Suomenlinnassa

2009-07-26T12:45:00.000-07:00

Kesäisen aurinkoisena lauantaina päätettiin lähteä Rullen kanssa Suomenlinnaan. Ja kappas, niin oli moni muukin päättänyt! Lauttajonossa meni parin lautan verran, mutta ei hätää. Rulle liikuskeli ihmismassan seassa reippaana ja ujostelematta, häntä pystyssä. Pahimmassa ruuhkassa pieni koira pääsi aina kätevästi kainaloon.

Rulle tomerana lautalla.

Perille päästyä katsastettiin heti komeat merimaisemat.

Maisemien katselun välissä pääsivät sekä isäntäväki että Rulle nauttimaan virvokkeita mukavan suojaisassa terassipihassa. Onpa ihanaa kun koiran kanssa voi hengähtää kuumana kesäpäivänä yhdessä tuumin.

Rulle löysi toisenkin nautiskelupaikan. Hei tänne kanssa!

Matka jatkui saaren pohjoisosiin, jossa Rulle pääsi ihmettelemään vanhoja järeitä tykkejä.

Tuli heelerillekin väsy loppumatkasta, eikä ihme -useampi tunti takana raikasta meri-ilmaa, iloisia ihmisiä ja uusia koiratuttavuuksia.

Tulomatkalla pysähdyttiin vielä mantereelle syömään ennen kotimatkaa, ja jälleen pikkukoiramme sai tervetulotoivotukset terassille kanssamme. Hienoa, kesäinen Helsinki on välillä oikein kiva paikka, myös meille koiraperheille!

Juhannuskuvia

2009-07-11T15:52:00.000-07:00

Hieman jälkijunassa pari kuvaa juhannukselta. Laabanin kaverina meillä olis hoidossa ihastuttava ja tomera Lyyli-sisko. Sisarukset jaksavat edelleen ihastuttaa ja ihmetyttää samanlaisilla eleillä ja ilmeillä. Molemmat ovat myös kovia luimistelijoita, hännät heiluu samassa kaaressa, nenä liikkuu samassa tahdissa ja huulet mutristuvat samoihin asentoihin. Puhumattakaan muusta kropasta! Kuin kaksi marjaa, harmi kun sitä ei saa tallennettua niin hyvin kuviin.

Laaban odottaa kiinnostuneena ja Lyyliä ei huvittaisi poseerata. Kuului kummia ääniä, molemmat katsovat samalla ilmeellä yhtä huolestuneena äänien aiheuttajaa!

Lyylilläkin alkoi jo häntä heilua, kun päästi posettamaan itsekseen kameralle.

Laabanin mielestä kaltevalla kalliolla käsky "maahan" tarkoittaa sitä, että selkäranka on suorassa linjassa ja oikeassa kulmassa maahan nähden.

Toinen kuva samasta tilanteesta. Pikkumies odotti sinnikkäästi tuossa asennossa vapautusta. Ja täysin tyytyväisenä, häntä heilui tuttuun tahtiin.

Tämä kuva lähti kasvattajallekin juhannustervehdykseksi. Loisto Lyyli ja Laulava Laaban nautiskelivat odotettua kuivemmasta juhannuskelistä.

Vielä on Laabanin synttärikuvat ja tokokuvat julkaisematta, ehkä nekin ehtisi vielä jossain välissä...

Ihanat koirat rannalla

2009-07-06T11:20:00.000-07:00

Ihanat koirat ja ihanainen tyttö meren äärellä.

Keppi on parasta mitä koira tietää. Sitä ei säästellä :D.

Koira on terve kun se leikkii, vakuuttavat väsymättömät vesiheelerit. Yhä vain syvemmälle, jopa polvenkorkeudelle saakka! Kohta siintää jo aava ulappa.

Ei kai me vielä lähdetä!

Rulle viettää juhannusta

2009-06-20T15:16:00.000-07:00

Rullen juhannus alkaa vastanhakureissulla.

Tuolla olisi hyvät vasta-ainekset!

Ensin mentiin saunaan ja sitten syötiin vasta, perinteisesti :).

Juhannuspäivänä harrastettiin pientä kansalaistottelemattomuutta. Äiskä neuvoo Rullelle, mihin istutetaan orvokit mummon haudalla.

Päivän vietto jatkui uintireissulla. Rulle yhdessä mielipuuhistaan, vesinoutajakoirana.

Saalis tavoitettu, ravistelut ja eikun uudestaan!

Turkki kuivasi palloleikeissä.

Väsymätön noutajaheeleri.

Halki niittyjen kotiopäin. Tarkkasilmäinen voi havaita puiden siimeksessä kieltotaulun, jonka joku irvileuka on kaupunkimetsään tuonut ;).

Lisää kapinaa kieltoja vastaan! Sitä paitsi kieltohan koskee terriereitä, ei heelereitä.

Rulle tyytväisenä juhannuksena 2009.

Heelerijengi näytillä

2009-06-01T10:25:00.000-07:00

Laaban ja Rulle saivat mieluisia vieraita, joiden kanssa käytiin helteisenä toukokuun vikana ensin koirapuistossa näytillä, sitten joessa uimassa ja vielä takaterassilla iltaa istumassa : ). Vasemmalta oikealle poikamiehet Laaban ja Rulle sekä ihanat neitokaiset Oma ja Molla. Ikiviisas mäyris Vivi pysytteli kameran takana.

Edustava heelerijoukko kutsuttiin pikaisesti kokoon katselmusta varten. Mahdollisia tulevia koiranomistajia kiinnosti heelerikoira ja tottahan toki näitä veijareita mielellään näyttää. Vielä parempaa oli että Oma ja Molla suostuivat omien poikain lisäksi malleiksi, siten tuli edustusta naiskauneuteen sekä heeleriluonteeseen noin laajemmalti ; ). Tyttöjä kyllä kelpasi esitellä, esiintyivät todella edukseen <3 , eikä pojatkaan niin huonosti käyttäytyneet, ihan normaaleja räksyjä olivat...

Toivotaan hyviä valintoja tulevalle koiraperheelle!

Rullen näyttelyura päättyi hyvään H:hon

2009-05-27T12:07:00.000-07:00

Viikonloppuna matkattiin Raumalle tältä erää Rullen viimeiseen näyttelyyn. Rullukainen on kärsivällisesti jaksanut seurata perhettään koiranäyttelyihin parin vuotensa aikana, ja arvostelun kirjo on ollutkin komea. Hylkyä lukuunottamatta Rullen plakkarissa on kaikki sijoitukset!

Rauman näyttelyssä sijoitus oli H. Arvostelua alensivat Rullen arkuus ja liian mahtava rintakehä ; ).

Totesimme yhdessä tuumin, että Rullesta ei tullut näyttelytähteä. Vaikka kävely ja seisominen alkoivat sujua nuoruusajasta, on lähempi kontakti vieraaseen ihmiseen Rullen mielestä sietämätöntä. Tuomarin lähestyminen saa pienen sankarimme liimautumaan näyttelypöytään kiinni.

Riittääkin hienosti että Rulle on oman perheensä TÄHTI : ).

Mökillä

2009-05-14T07:11:00.000-07:00

Mökkikausi korkattiin koirain kanssa mukavissa äitienpäiväkeleissä. Mökki toivotteli tervetulleeksi nauttimaan lekoisista löylyistä ja korpimetsän hiljaisuudesta. Paitsi että käki kaukana kukkui ja välillä ihan lähelläkin.

Maasto oli paljas, mutta lehti puhkesi puuhun muutaman päivän olomme aikana. Vihreys kasvoi silmissä, ja mikä ihaninta silmänruokaa, kevätkukat olivat aloittaneet kukintansa myös mökillä, mikä on aina hieman jäljessä muusta maailmasta ; ).

Laaban ja Rulle nauttivat piharinteestä ja mummon kukkapenkeistä.

Koirat osaavat pysytellä mökkialueella, mutta jokin sivuääni sanoo vielä, että silmällä kannattaa pitää. Aika ajoin jompi kumpi saa vahtikohtauksen ja ryntää pihalta mökkitielle päin armottomasti varoittaen kuviteltuja vieraita, metsäneläimiä, maahisia ym. mahdollisia kulkijoita. Tätä tapahtuu eniten päivänvalossa ja hämärissä, pimeällä karjutaan kulkijoiden äänille terassilta.

Terassilla vahditaankin valppaana, Rulle hieman takakenossa ettei pääse putoamaan korkealta kukkapenkkiin. Laabania ei päätä huimaa.

Saunahalot on kannettu valmiiksi, ja löylyjä odotellessa Rulle keskittyy ylen mielenkiintoiseen rapunaluselämään.

Tontti kierrettiin taas talven jäljiltä tarkkaan ja samalla kerrattiin rajat, minkä ylitse ei sitten mennä. Miten nuo poikapoloiset tuntuvat tajuavan ilman aitojakin, että meidän reviiri ja muiden reviiri (paitsi kun näkee jotain hälyttävää naapurin puolella).

Tulihan se väsy välillä valppaillekin vahtikoirille, vaan jos sittenkin höristelee vähän tuonne metsän suuntaan samalla kun nukkuu.

Ja eikös sille metsälle pidä välillä mennä kuittailemaan, tulee niin omituisia ääniä kaupunkilaispoikien korviin.

Ukin rakentama pikkumökki on vielä paikoillaan, ehkä hieman pitäisi tilkitä, tuumailevat virkaatekevät rakennustarkastajat. Heelerin hurmaava hymy, tässä tapauksessa hekotus. Voi olla että on myös läähätys.

Meidän maastonakit ylväinä ilmaa haistellen. Rinnettä mennään ylös alas niin että sammalet rullaavat, ei kerrota ukille : ).

Päivitystä karvanlähtötilanteeseen. Ei paha kahdelta karvantuottajalta. Enimmäkseen Laabanin pohjavillaa, Rulle ei ole oppinut tiputtelemaan vaan pitää karvansa. Eihän koiraa karvoihin katsomista!

Pientä retkeä ehdittiin tehdä ja tässä kaksi veljestä Taaborin vuorella ; ).

Heelerit sopivat vallan hyvin keväiseen ikimetsään. Kelokeppejä löytyy mistä tapella.

Koiran päivä Tuomarinkartanossa

2009-05-04T13:23:00.000-07:00

Koiranpäivänä saavat koirat juosta ja ihmiset syödä makkaraa - ja tietysti päinvastoin! Keväisessä ilta-auringossa 24.4. joukko heelereitä muiden Koiranpäivän viettäjien muassa kokoontui, toiset juoksemaan jänistä ja toiset kannustamaan.Omaa lähtönumeroa odotellaan tarkkana.

Jänis havaittu, matkaan! Rulle tosin katsoi parhaimmaksi kääntyä takaisin puolessa välissä matkaa ja tsekata että äiskäkin varmasti juoksee perässä. Aika hieman siinä venähti. Tyttökaveriheelerit Viivi ja Molla sen sijaan pinkoivat ennätysajat, hurja oli meno neidoilla! Siinä ei kuono tuhissut turhia.

Molla yrittää hyvitykseksi pussata, mutta raavas mies ei lohdutusta kaipaa...

Tässä esittäytyy ilmetty Yoda.

Are you talking to me? Oma katsoo parhaimmaksi poistua paikalta ;).

Karvanlähtöaika

2009-04-10T04:29:00.000-07:00

Alle kymmenen minuuttia harjasin koiraa ja tässä tulos. Kyllä hyvällä pohjavillalla varustetusta hiileristä karvaa lähtee! :) Ihanainen suklaasilmävänkyräjalka-Laapatti aivan muutama minuutti sitten kuvattuna.

Meidän tokotreenikentältä suli lumet, eilen käytiin korkkaamassa kenttä. Ukkeli aivan superinnoissaan ja ilokseni sain huomata, että talven aikana oltiin edistytty ihan reippaasti. Kohta päästään kunnolla treenaamaan hyppyestettäkin, isäni rakensi sellaisen ja ehkäpä tänään saan sen kotiini.

Oma kylässä

2009-04-05T13:14:00.000-07:00

Kaunokainen Oma, Rullukaisen puolisisko hienossa takissaan Rajasaaren jäällä. Lenkiteltiin ja jatkettiin jäiltä kahveille.

Oman takana ihmettelee Laapatti.

Rulle ja Oma kirmaamassa ripi rinnan. Tähän sitten kesällä uimaan : ).

Rulle ja Ville tykkäävät palloilusta!

Pienet söpöläiset Villen hellässä huomassa. Oma on kuin kotonaan poikien kanssa, pieni hieno heelerineito <3.

Lopputalven lumilla, heelereiden viimeisimmät kujeet

2009-03-29T14:09:00.000-07:00

Veljellistä vetoleikkiä loppulumilla.

Laabanin spesiaalitemppu on napata kinnas/lapanen/sormikas/nakki pahaa aavistamattoman ihmisen kädestä. Hän tekee sen salamannopeasti, täysin yllättäen, tarkkailtuaan ensin salaa, että kinnas/lapanen/sormikas/nakki on valvomaton ja ihminen, jolla se on, on kiinnittänyt muuhun huomionsa kuin kädessään olevaan irralliseen yllämainittuun omaisuuteensa. Tänään Laaban on tehnyt sen kahdesti, koirapuistossa ja Rajasaaressa. Lapaset lähtivät, ja aivan vierailta kanssapuistoilijoilta... ; )

Ilta-auringossa ja kestävällä hangella on heelereitten mukava pitää hauskaa.

Tämä äiskän komea buldoggi tunnistettiin tänään kolmesti heeleriksi :D!

Lyytikäinen kylässä

2009-03-15T14:29:00.001-07:00

Potretissa linssilude Rulle, sekä sisarukset kuin ilvekset Laaban ja Lyyli.

Kolme heelerisilmäparia odottavalla kannalla.
Heelerikoirat ymmärtävät hyvän päälle <3

Koirien kujeet kylpylässä - Laaban täytti kolme vuotta!

2009-03-01T10:03:00.000-08:00

Koirien kujeet vieraili tällä kertaa koirien omassa kylpylässä. Laabanille oli luvattu kylpyläloma kolmivuotispäivän kunniaksi. Vesipetoheelerimme - ihan pienellä avustuksella ; ) pääsivät kokeilemaan talviuintitaitojaan. Vesi ei pelottanut kuntouimareitamme ollenkaan, mutta ne rampit -ne vasta outoja olivat luonnonrantoihin tottuneille!

Pallot oli kova sana ja hyvä houkutus (sekä isäntäväki altaan toisessa päässä...) laskeutua outoa ramppia veteen asti. Puoli tuntia meni kuin kohisten, pojat uivat kilvan ja rinnan pallojen kanssa ja ilman. Tänne tullaan toistekin!

Laaban edestä...

... ja Laaban takaa. Nousu vedestä, eikä koira makaa :D.

Rullen taidonnäyte: "Voimakkaat uintiliikkeet", sanoi uintiohjaajamme. Allas oli hallussa, kunhan sinne tohti mennä... Voimakkaasti ja määrätietoisesti edettiin emännän suuntaan.

Pallot noudettu onnistuneesti, johon ravistelut päälle. Komitea on vastassa varmistamassa ettei toinen huku - tai oikeasti vastaanottamassa MUN palloa.

Uinnin päätteeksi fööniin. Laaban ei välttämättä välitä toimenpiteestä: "Päästä Ville irti, kuivuuhan sitä muutenkin!! APUA!" (Kieltämättä, näyttää aika karmeelta..., toim.huom.).

Rulle suhtautuu rullemaisen nöyrästi ja rauhallisesti kuivatukseen. Pikkuinenhan on kuin uitettu koira : ).

Lenkkeilyä kutistuvassa metsässä

2009-02-22T13:17:00.000-08:00

Häviävään kaukametsäämme saimme tänään lenkkiseuraksi Marjon, Mollan, Ronjan ja kummipoikani Nemon.

Vielä riitti jokunen polku koirien kirmattavaksi. Tosin keskitalven koirienulkoiluttajien "riesat" eli ladut olivat paikoin valloittaneet tätäkin lenkkimetsäämme ; ). Sivakoijia ei onneksi osunut kohdalle.
Ronja, Molla ja Rulle piilosilla.

Molla on skarppina ja tarkkailee magnustina ympäristöä.

Liikettä piisasi meidän tytöillä ja pojilla ilman suksiakin!

Kolmen koiran herpaantumaton huomio Marjon karkeissa, yhden Rullen herpaantunut huomio Marjon Mollassa...

Rulle ei saanut katsettaan irti ihanasta Mollasta : ) : ) : ). Taustalla Nemo ja Ronja puuhaamassa.

Sarjassamme lisää ilmeitä. Rullen tuijotus jatkuu, kohteena Molla vaiko Nemo?

Koirakomppania valmiina!

Molla kauniina, Nemo tarkkana taustalla.

Hieno lenkki, hienot kelit ja hieno seura!

Lepoa, vaatii heeleri

2009-02-16T13:09:00.000-08:00

Taas on pientä heeleriä rääkätty metsälenkillä - hiirestys ja oravanajo on niiiin raskasta puuhaa, ja vieläpä umpihangessa. Kas kun hiihtäjät ovat vallanneet meidän lenkkimaastot!

Jo riittää -paitsi äiskä jos taas huomenna...

Hankien hirmuinen hiirestäjä

2009-02-14T08:19:00.000-08:00

Hiljainen ja liikkumaton on hanki, mutta valppaat koiramme tietävät, että rikkumattomuus on vain lumetta...

Tässä hiirestäjä-metsästäjämme on havainnut jotain epäilyttävää lumihangessa.

Seuraavaksi täydellinen loikka neljältä jalalta hankeen ja...

... kuono syvälle lumeen...

... ja vielä syvemmälle, korvia myöten!

Mikä-lie-mönkijä lumen alta paikallistettiin, mutta saalista ei tällä kertaa kertynyt. Suuri metsästäjä ravistelee turkkinsa puhtoiseksi ja alkaa tutkailla seuraavaa liikkumatonta lumikasaa sillä silmällä.

Arkistojen kätköistä

2009-01-31T02:50:00.000-08:00

Vaikka ulkona kaunis, valoisa, aurinkoinen ja ennen kaikkea luminen pakkasilma, laitan tähän muutaman keväisemmän kuvan arkistojen kätköistä. Muistaakseni reilun vuoden ikäiset pojat tapasivat toisensa ja tulivat erinomaisesti toimeen. Lancashire heeler ja venäjänvinttikoira löysivät kokoerostaan huolimatta leikissä yhteisen sävelen.

Kaikki alkaa leikkiinkutsusta.Sitten lähtee! Ota kiinni, jos saat!Hippa - ja sitten karkuun!Lähelle päästiin...

Ehkä eteen kiertämällä saa kiinni?Sainpas!Lopuksi pusu kaverille kiitokseksi hyvästä leikkihetkestä.

~Anniina

Paluu juhlista arkeen

2009-01-25T10:29:00.000-08:00

Synttärit on juhlittu tältä erää, niin koiran kuin ihmisten : ). Paluu onnelliseen arkeen heelereitten kera koittaapi jälleen.

Heelerien paras ystävä Pohjanlahden takaa kävi moikkaamassa pieniä kamujaan. Viemisinä takaisin kotiin oli mieluinen pipo ja laastari sormessa. Juha ei tainnut tietää, että hangessa piilottelevat sormet ovat heelerin herkkua. Lumipallon kun pitäisi valmistua huomattavasti heeleriä nopeammin...

Rulle täytti 2 vuotta - lihaa, leikkejä ja lumienkeleitä!

2009-01-21T13:27:00.000-08:00

Pikku pehmopoikamme saavutti tänään raavaan miähen iän. Synttäreitä vietettiin perheen kesken arjen lomassa. Kakusta piti äkkiä ottaa kuva...

... sillä synttärisankarin nokka ei kauan tuhissut virallisen synttäriposeerauksen jälkeen. Herkullinen liha-porkkanakakku teki kauppansa.

Synttärivieras Laabanin oma kakku oli hetkessä nielaistu...

... ja vieras siirtyi luontevasti sankarin lautaselle...

Kakunsyöntikuvat jäivät siihen kun piti puolustaa sankarin saavutettuja etuja!

Juhlahotkaisun jälkeen synttärit jatkuivat lahjojen avaamisella. Vieras pysytteli tässä vaiheessa kohteliaasti tarkkailijana.

Loppupeuhut vietettiin jo illan pimetessä pihalla, jonne oli satanut kuin päivän kunniaksi ihanaa puuterilunta. Talven sankari tarvitsee arvoisensa raamit.

Rulle kahlailee ja tarkkailee tonttiaan...

... ja Laaban tekee lumienkeleitä.

Loppiaisen kotiseuturetkeilyä

2009-01-06T10:34:00.000-08:00

Vapaapäivinä tehdään koirien kanssa piiiitkiä kiireettömiä lenkkejä lähiseutujen maastoihin. Mukana kulkee säänmukainen varustus, ja tänäänkin se oli tuultapitävä fleece koko porukalla sekä pientä naposteltavaa matkan varrelle. Loppiaisen lenkki suuntautui kävelyretkiemme kaukaisimpaan kolkkaan "kaukametsään", joka on suuri kaupunkimetsä parin-kolmen kilometrin päässä meiltä ja mieluisa rauhan tyyssija vuodenajasta toiseen.

Tai on ollut...

Lenkkiretket kaukametsäämme alkavat olla viimeisiä harvinaisia herkkuja. Tunnelma oli tänään hyvästelevä ja haikea, ja muisteltiin vuosien varsien helteisiä kesäretkiä, syyskirpakoita värivaelluksia ja vaaleanvihertäviä kevätkävelyjä satumetsässämme. Nimittäin näihin mainioihin lenkkimetsiimme rakennetaan uusi Leinelän kaupunginosa asuinalueineen ja kaupunkiratoineen.

Kun en ole mikään kaavojen tutkiskelija, tuli kaupungin suunnitelmat eteen muutama vuosi sitten vähän puun takaa (oikeastaan kirjaimellisesti) kun yhtenä kesäpäivänä tuttua lenkkipolkua tarpoessa metsätieni katkesi: tulevan Koivukylänväylän tieltä oli räjäytetty koko hieno lenkkipolkukallioni!

Järkyttävän huomion jälkeen on toki asiaan totuttu, ja parina viime vuotena ollaan vain seurattu kun metsä on kutistumistaan kutistunut raivausten tieltä. Jotenkin surettaa omien retkilenkkien lisäksi itse todella hienon metsän kohtalo, mutta toki ymmärrän, että kaupunki kasvaa ja ihmisille tarvitaan asuntoja. Marja-rata monikymmenvuotisen jahkailun jälkeen on tervetullutta infrastruktuuria nykymaailman menoon. Mutta että juuri mun metsä ; )...

Nuo meidän pojat eivät tainneet surra yhtään metsän aina vain lähemmäksi tulevia hakkuita emäntänsä lailla vaan jäätyneitä metsälätäköitään, joissa rospuuttoaikaan on niiiin mukava piehtaroida ja pärskytellä. Nyt ei äiskäkään komentanut yhtään että pois pojat jo sieltä...

Raivuuaukeita väistellessä tuli kuin tulikin vielä vanhan ajan tunnelma eteen: metsän keskelle oli ilmestynyt hauska lepopaikka kotarakennelmineen - ihan kuin keijut ja muut metsän kulkijat haluaisivat näyttää että täällä eletään vielä eikä väistytä!

Kotimatkalla tuttu metsäpolku katkesi taas, ei ihan vielä Leinelän kaupunginosan uusiin taloihin, mutta toisen metsänpuolen uudisrakennuksiin. Huh, kaupunki tosiaan kasvaa kuin sienet sateella...

Vaan asutaanhan me itsekin entisen idyllisen hevoshaan paikalla, kaunista niittyä siinä meni kun rakennettiin :D.

Laaban ja Rulle jaksoivat kolmituntisen kotiseuturetkeilyn jälkeen vielä riehua kepin päässä. Pakkasta ei ollut paljon, ja hyvin tarjettiin kotiin asti. Emmekä luovu vielä metsästämme : ).

Uusi vuosi alkaa pakkasessa

2009-01-03T14:11:00.000-08:00

Uuden vuoden uudet kujeet ovat alkaneet pakkasissa - maa on jäätynyt ja luonto pysähtynyt huurteiseen hiljaiseloonsa. Pakkanen on kuorruttanut maan, puut ja pensaat valkeaan vaippaansa, vaikkei yhtä ainutta lumihiutaletta ole taivaalta tippunut.

Hienossa pakkassäässä ulkoilulenkit ovat olleet isäntäväelle ja koirille enemmän kuin mieluisia.

Sen verran pakkasta on kuitenkin ollut, että koirat ovat saaneet harvoin käytetyt takkinsa päälleen lenkeille. Isäntäväki huomasi tarpeen kun nuorempi koirista Rulle alkoi täristä erään iltalenkin loppuvaiheessa. Rulle käyttääkin energiaansa enemmän lenkkireitin varren ihanien hajujen tutkimiseen kuin Laaban, joka on jatkuvassa liikkeessä risteillen hajusta toiseen, kieriskellen hajusta toiseen, ja painaen siinä välillä eteenpäin kuin höyryveturi.

Kahden eri tempolla kulkevan koiramme kanssa hihnalenkit ovat toisinaan haasteellisia. Siksipä suuntaamme lenkkimme mahdollisimman paljon luontoon, jossa pojat saavat mennä vapaasti juuri siihen tahtiin mikä itsestä tuntuu sopivalta. Lenkittäjä saa nauttia kahdesta vipeltäjästä, jotka tutkivat maastoa välillä yhdessä tuumin, välillä ihan omien intressiensä puitteissa.

Hiiriparkojen metsästys on molempien yhteinen harrastus, ja yleensä niin, että Rulle pongaa hiirulaisen hajun ja Laaban ryntää paikalle kun hiiru on paikallistettu. Kerrassaan hienoa yhteistyötä pojilta: Rulle tykkää jahdista ja Laaban itse jahdattavasta: hiiriparka on pahimmassa tapauksessa päätynyt Laabanin suuhun...

Pahoin rapistunut joulukuusemme sai eilen kyytiä. En nyt väitä, että Rulle ja Laaban olisivat mitenkään osallisia kuusen ennenaikaiseen poistumiseen. Eräiltä koira-kotisivuilta luin, että rakkaat haukut olivat juoneet heillä joulukuusen vedet, mikä silloin huvitti minua suuresti. Eilen minua alkoi epäilyttämään sama ilmiö.

Olin jo muutamaan otteeseen ihmetellyt kuusen alaoksien harvenevia koristeita, ja yhtenä iltana osuinkin paikalle kun Rulle veti hopeaköynnöstä antaumuksella kitaansa. Pari koristeraatoa oli tullut joulun jälkeen lattialta korjattua, mutta kun kuusi oli riisuttu, niin koristelaatikot huusivat epäilyttävästi tyhjyyttään. En nyt väitä että Rullella ja Laabanilla olisi ollut osuutta asiaan. Se selviää sitten kun joutaa tekemään vähän paremman joulun jälkeisen siivouksen nurkkia ja alusia myöten. Tähän asti tiedossa olevat tuhot ovat kaksi joulupalloa, yksi possu ja yksi kuusen takana ollut huonosti kiinnitetty lattialista.

Rakkaat pienet ihanat koirasemme.

Laabanin ja Rullen joulukujeet

2008-12-27T15:15:00.000-08:00

Ennen pukin tuloa sisään kannettu kuusi ja kuusen alla piilleet lahjat vetivät pikkukavereita kovasti puoleensa. Laaban oli puoliksi tädin lahjoittaman herkkukassin sisällä. Rulle väijyili kuusen alla.

Hei, mitäs ovelta kuuluu?!

Tatuoitu pukki!

Koirien joulu koitti viimein! Laaban pakettiensa kimpussa.

Rulle keskittyy omaansa.

Laapatille tuli väsy kesken kaiken. Pikkuinen musta pötkylä päätti ottaa kaiken touhun keskellä nokoset...

... kun taas Rullelle maistui pukin tuoma herkkuluu.

Videoita

2008-12-11T09:31:00.000-08:00

Viime viikolla meillä kävi hoidossa Laabania vähän nuorempi narttu, Bovenop Amazon Heeler elikkäs Molla. Laabanin ja Mollan löydettyä yhteinen sävel leikkitavassa ne jaksoivat painia joka päivä. Oli mukavaa, kun ukkelilla oli kiva tyttö pitämässä seuraa. Muutenkin oli mukavaa saada Laabanille mukavaa naisseuraa, kesältä kun oli muutamia huonoja muistoja tallessa. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Molla on tervetullut takaisin milloin vain!

Tässä videossa Molla yrittää innostaa Laabania leikkiin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun ukkeli lähti kuin lähtikin kunnolla leikkiin mukaan.

Tässä myös pieni video hauvojen leikistä. Molla on tuo salamana sinkoileva pikkuinen, Laaban taas tuo vähän isompi kaveri.

Pojat esittelyssä

2008-12-08T14:30:00.000-08:00

Kuvissa seikkailevat Laaban, s.24/02/06, väriltään black&tan sekä Rulle, s. 21/01/07, väriltään liver&tan. Testiksi muutama kuva loppusyksystä, isäni ottamia. Kuvat pitäisi saada isommaksi klikkaamalla kuvia.